lauantai 10. toukokuuta 2014

Askel lähempänä unelmaa

Pääni on ollut pilvissä eilisestä lähtien. Minut on hyväksytty syksyllä alkavaan valokuvaajakoulutukseen. Toivottavasti muutama epävarmuustekijä elämässä vielä loksahtaa paikalleen, ja pääsen syyskuussa aloittamaan opiskelun. Olen niin innoissani, että voisin haljeta! Nyt kaikki ilmoittautumaan minulle malliksi kesälle, tarvitsen harjoitusta!



torstai 8. toukokuuta 2014

Pörriäisiä

Kevät näyttää tehneen minusta hyönteistenmetsästäjän.
Minä vihaan ötököitä.
Kaikkia ötököitä. Ja nyt jahtaan niitä kamerani kanssa ja välillä juoksen kiljuen kauemmas, jos kiinnostuksesta tulee yllättäen molemminpuolista.
Makrolinssini on tähän syyllinen. Tarvitsen tarpeeksi pieniä otuksia. Jahtaan nähtävästi samaa kimalaista päivästä toiseen. Nyt sain vangittua jotain, mihin olen täydellisen rakastunut. Värikäs bokeh taustalla on silmääni niin täydellinen. Keväinen.
Nämä kuvat on otettu Nikon 105mm f/2.8 makrolinssillä. Se on mahtava linssi, olen käyttänyt sitä aivan liian vähän. Ylempi on otettu käyttäen f/3.2 ja alempi f/11. Täytyy yrittää kuvata alempaa toukkien aikaansaannosta vielä huomennakin, lasten päiväuniaika tuli ja meni, ja huomasin editoidessani ettei kuva todellakaan ole tarkka. Jouduin säätämään valotusajan vähän turhan hitaaksi ja tuuli pääsi heilauttamaan kukkia.
Hyönteisten metsästys siis jatkuu.





sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Haastattelu

Kevät tulee kovaa vauhtia. Kaikki herää eloon. Olen yrittänyt kuvata samaa kimalaista viimeiset kolme päivää makrolinssillä. Yllättävän vaikeaa. Magnoliapuut ovat upeassa kukassa.
Ja minä. Minä olen täynnä toivoa. Kävin haastattelussa mahdollisessa tulevassa koulussani. Siitä jäi hyvä tunne. Ensi viikolla saan tietää lopullisesta valinnasta. Senkin jälkeen on vielä monta mutkaa ennen kuin kaikki on selvää. Mutta minulla on tunne, että tämän kuuluu tapahtua. Harvasta suunnitelmasta olen elämässä ollut näin varma. Hullua, koska tämä on järkevästi ajateltuna minulta aivan järjetöntä. Mutta silti tuntuu niin oikealta.

Olen perehtynyt viime päivinä hiukan myös cinemagraph- taideteoksiin. Testaillut vähän. Olen videon kanssa niin ulkona elementistäni. Videomateriaalin käsittely on jotain aivan uutta. Mutta ehkä näette jotain cinemagraphia tulevaisuudessa. Nämä olivat minullekin siis aivan uusi juttu. Samoin kuin videon tallentaminen D800:lla. Muutaman yrityksen vaati, että sain edes videopätkän aikaiseksi. Luen käyttöohjeita nähtävästi vain äärimmäisessä hädässä.

Julkaisin sivuillani uuden gallerian nimeltään Hope is the thing with feathers. Se on projekti tältä keväältä, ja hyvin lähellä sydäntäni. Tuntui vapauttavalta saada kuviksi jotain, jonka kuvailemiseen sanat eivät riitä.